Himalajan vuoristoa pääsee ihailemaan aitiopaikalta vaelluksella Annapurnan suojelualueella – Reittisatakunta

Himalajan vuoristoa pääsee ihailemaan aitiopaikalta vaelluksella Annapurnan suojelualueella

Nepal on yksi maailman upeimmista vaelluskohteista, erityisesti jos rakastat vuoristomaisemia. Himalajalla sijaitsevan Annapurna-vuoren läheisyydessä kulkeva vaellusreitti tarjoaa näkymät maailman korkeimmille vuorille. Vaellusreitti kulkee Annapurnan suojelualueella, joka on maailman ensimmäisiä täysin paikallisen yhteisön hallinnoimia vaellusalueita. Alue perustettiin vuonna 1986 ja siitä asti siellä on kehitetty matkailua. Kaikki alueella vaeltavat maksavat vaellusmaksun, joka käytetään alueen asukkaiden hyväksi ja heidän elinolojensa parantamiseen, kuten siltojen, kaivojen ja koulujen rakentamiseen. Vuosittain alueella vierailee noin 25 000 turistia ja he ovat tärkeä osa asukkaiden toimeentuloa, sillä maksujen lisäksi turistien teemajoissa käyttämä raha ohjautuu suoraan paikallistalouteen.

Neljän päivän vaellus tarjoaa hikistä taapertamista ja upeita maisemia

Vaellusreitti kulkee terassipeltojen, vuoristokylien ja apinalaumojen lävitse. Matkan varrella voi pysähtyä teemajoihin nauttimaan nepalilaisten vieraanvaraisuudesta. Vaikka tietää etukäteen tulevansa ihailemaan vuoristoa, läheltä katsottuna vuorten koko on vielä vaikuttavampi kuin osaa kuvitella. Teräväkärkinen Macchapuchare eli Kalanpyrstö-vuori kohoaa lähes 7 000 metrin korkeuteen. Tälle vuorelle kiipeäminen on kielletty lain nojalla ja rikkomuksesta voi saada 12 vuotta vankeutta. Yleensä yrittäjät ovat kohdanneet kohtalonsa jo kiipeilyreissun aikana. Paikalliset uskovat, että vuori on pyhä ja sille kiipeäminen saa jumalat suuttumaan. Hindut uskovat, että vuoren huipulla asuu Shiva-jumala, jota ei sovi suututtaa.

Vaellusreitti ei kuitenkaan häiritse vuorijumalia, vaan kiertää vuoren riittävän kaukaa. Annapurnan vuoristoalueella kulkee eri pituisia reittejä, lyhin vaelluksista on noin neljä päivää. Reitti kulkee noin 2 000 metrin korkeudessa. Vaellus alkaa vuoren juurelta Birethantin kylästä, jonne kuljetaan yhtä matkaa oppaiden kanssa läheisestä Pokharan kaupungista. Reitti kulkee pitkin vuoristopuron vartta ja nousee loivasti ylöspäin.

Alun jälkeen reitti muuttuu rankemmaksi, kun polku kulkee pitkin kivirappusia ylös ja alas. Matkalla näkee paikallisia asumuksia. Vuorenrinteet hyödynnetään viljelyyn ja ne ovat täynnä riisipeltoja. Vuoristossa on useita pieniä kyliä, joiden välillä pienet polut risteilevät. Alueella ei pysty kulkemaan autolla. Tarvittavat tavarat kuljetetaan kylästä toiseen kantamalla ja aasien avulla. Yleensä kantajat kantavat kerrallaan 30 kilon taakkoja, mutta tätä raskaammista taakoista saa lisämaksun ja jotkut kantavat kerrallaan jopa 200 kiloa. Lähin sairaala on kaukana ja sairastuneet pitää kantaa sairaalaan hartiavoimin.

Ensimmäisen päivän reitti loppuu Gandrukin kylään, jossa yövytään. Kylästä aukeaa henkeäsalpaava näkymä Annapurnan eteläiselle huipulle, joka on korkeudeltaan 8 291 metriä.  Lisäksi Annapurnan ympärillä on kymmenen muuta vuorta, joiden huiput kohoavat 6 000 metrin korkeuteen. Toisen päivän reitti kulkee laakson kautta Landrukin kylään. Linnuntietä matkaa olisi vain muutama kilometri, mutta laaksoon laskeutuminen ja takaisin ylös kapuaminen tarkoittaa kunnon päivämatkaa. Päivän lopulla kylään noustessa korkeus alkaa jo tuntua viileytenä ja lämpimät vaatteet ovat tarpeen. Majoitus on myöskin edellisyötä vaatimattomampi, eikä lämmintä vettä ole tarjolla. Kolmas päivä on suurelta osin loivaa laskeutumista ja kävely alkaa tuntua lihaksissa. Tauot ja ruokailut hoidetaan edelleen matkan varrella teemajoissa. Poluilla kulkee vaeltajia ympäri vuoden, mutta tunnelma on silti rauhallinen. Vaelluspäivä päättyy Dhampusin kylään, joka on jälleen lähempänä yhteyksiä kaupunkiin. Kylässä on sähköt ja sieltä kulkee bussi muihin kyliin. Neljännen päivän reitti kulkee pienen kylän läpi, jossa viljelmät ovat suurempia ja vehreämpiä kuin ylempänä vuorella. Edessä on jälleen kiipeämistä kivirappusia pitkin ja vaeltajien lisäksi rappusia pitkin liikkuu vuoristossa viihtyviä apinoita. Matkalla näkyy myös vehreää metsää ja peltojen yllä liiteleviä kotkia. Portaat johtavat lopulta tielle, josta pääsee bussilla takaisin Pokharaan.