Kilimanjaro tarjoaa vaeltajalle upean elämyksen – Reittisatakunta

Kilimanjaro tarjoaa vaeltajalle upean elämyksen

Tansaniassa, aivan Tansanian ja Kenian rajalla sijaitseva Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori, jonka huippu nousee 5 895 metrin korkeuteen. Kilimanjaro houkuttelee kiipeilijöitä tasaisena virtana, sillä se on yksi maailman korkeimmista vuorista jonka huipun voi saavuttaa ilman lisähappea tai teknisiä apuvälineitä. Vaellus ei sovi kuitenkaan huonokuntoisille, sillä kyseessä on yllättävän rankka trekki. Toisaalta sisulla ja pienellä valmistautumisella siitä voi selvitä kokemattomampikin vaeltaja ja kokemus on todella palkitseva. Huipulle on valittavana useita eri reittejä, joiden vaikeustaso vaihtelee hieman. Matka huipulta alas on kaikille sama.

Kilimanjaron vaellus kestää yleensä 5-7 päivää reitistä ja nopeudesta riippuen. Mukana kulkee kantajia sekä vähintään yksi tansanialainen vuoristo-opas. Vaeltaja itse kantaa ainoastaan päiväreppua, jossa kulkevat vesipullo, sadevaatteet, kamera sekä tarvittavat välipalat, mutta tämäkin kantamus alkaa tuntua loppupuolella haastavalta.

Valitse sinulle sopiva reitti

Suosituin reitti on Marangu ja se näkyy myös polulla kulkevien kiipeilijöiden määrässä. Marangu on reiteistä edullisin ja nopein. Marangullakin suositellaan yleisesti vietettäväksi viisi yötä, sillä Kilimanjaron korkeuksissa vuoristotauti on todellinen uhka ja lisäyö ilmanalassa auttaa kehoa sopeutumaan paremmin. Marangua hieman vaativampi, mutta myös mielenkiintoisempi reitti on Machame. Lisää haasteita tarjoaa Lemosho-reitti, joka vaatii jo hieman enemmän kiipeilykokemusta. Näiden suosituimpien reittien lisäksi ylös pääsee vielä neljää muuta reittiä ja matkaa suunnitellessa kannattaakin tutustua hieman reittien luonteeseen ja vaativuustasoon.

Päivittäin matkaa tehdään noin 6-8 tuntia. Aluksi päivittäinen kävelymatka on noin 30 kilometriä, mutta korkeammalle edetessä matkanteko hidastuu ja päivittäinen matka lyhenee hieman. Aamiainen nautitaan leirissä ja tämän jälkeen suunnataan polulle. Lounaalle pysähdytään sopivaan paikkaan, jonne kantajat ovat ruokineen ehtineet jo etukäteen. Illallinen nautitaan jälleen uudessa leirissä. Ruokahalu vähenee usein kun siirrytään korkeammalle, mutta on tärkeää pakottaa itsensä syömään ainakin jotain ja juomaan jatkuvasti.

Hitaasti pääsee perille varmemmin

Vuoristotaudin välttämiseksi on äärimmäisen tärkeää edetä tarpeeksi hitaasti ja oppaat toistelevatkin swahiliksi pole pole. Monet kärsivät ainakin joistain vuoristotaudin oireista viimeistään neljäntenä vaelluspäivänä. Tyypillisiä oireita ovat päänsärky ja huonovointisuus. Kokeneet oppaat huolehtivat siitä, ettei kukaan riskeeraa terveyttään ja saattavat tarvittaessa kieltää matkan jatkamisen.

Sääolosuhteet vaihtelevat reitin aikana paljon. Vaelluksen ensimmäinen päivä tapahtuu trooppisessa metsässä ja hiki virtaa. Ympärillä on vehreää ja trooppista sademetsää. Ylempänä kasvillisuus vähenee, kasvillisuutta edustaa kitukasvuinen kanervikko ja maisema muuttuu karummaksi. Olosuhteet muistuttavat paikoin kuun pintaa. Vireisten vuorien huiput alkavat jäädä alemmas. Noin kolmen kilometrin korkeudessa pilvimassa hälvenee ja kirkkaana päivänä voi nähdä aina Kenian savanneille asti. Pilvien yläpuolella leiriytyminen on todella upea kokemus. Viimeisenä vaelluspäivänä ennen huippua saavutaan tuttuun tapaan alkuillasta leiriin, jossa ehtii levätä noin viisi tuntia ennen yöllisen koettelemuksen alkamista.

Kunnolliset varusteet tekevät vaelluksesta miellyttävämmän

Vuodenajasta riippuen lunta alkaa näkyä muutamana viimeisenä päivänä tai viimeistään huippua lähestyttäessä. Reitin haastavin osuus on nousu huipulle, joka aloitetaan aamuyöllä, jotta ehditään valoisaan aikaan myös takaisin. Tässä osuudessa vaaditaan jo melko hyvää kuntoa.

Mukaan vaellukselle tarvitaan kunnolliset vaelluskengät sekä huippua varten riittävän lämpimät talvivaatteet sekä lämmin makuupussi. Hotellit ja matkatoimistot vuokraavat varusteita kohtuuhintaan, mikäli kaikkea ei halua kantaa Suomesta mukanaan. Kätevä varuste ovat myös kävelysauvat, jotka helpottavat etenkin laskeutumista. Peseytymismahdollisuuksia reiteillä on rajoitetusti, viimeisinä päivinä ei lainkaan. Kasvot ja kaulan pääsee pesemään pienessä vesiastiassa, mutta muuten on siedettävä hieman hikisempää oloa. Huipun saavuttaminen ja itsensä voittaminen tuntuu kuitenkin hienolta palkinnolta, jonka vuoksi sietää helposti pientä epämukavuuttakin.