Norjassa vaeltajia houkuttelevat Euroopan korkeimmat huiput – Reittisatakunta

Norjassa vaeltajia houkuttelevat Euroopan korkeimmat huiput

Etelä-Norjassa Jotunheimin kansallispuistossa sijaitsevat Galdhöpiggen ja Glittertindet ovat Pohjois-Euroopan korkeimmat vuoret. Korkeutta Galdhöpiggenillä on 2469 metriä ja Glittertindilla 2451 metriä. Lisäksi alueella on seitsemän muuta jäätiköiden peittämää tunturia. Vuorien korkeus saattaa kuulostaa vaatimattomalta, mutta vaelluksena tämä vaatii kuitenkin kokemusta ja kuntoa tai vastaavan määrän sisua. Pieni tuska ja vaiva kuitenkin kannattaa, sillä näkymät sekä reitillä että huipulla ovat henkeäsalpaavat.

Reitti kannattaa aloittaa Spiterstulenilta

Galdhöpiggenin lähimmäs pääsee autolla, kun suuntaan Lomin kaupungin eteläpuolelle Böverdalenin kylään. Sieltä lähtee pieni hiekkatie  1100 metrin korkeuteen Spiterstulenin tunturiasemalle Galdhöpiggenin itäpuolelle, josta puolestaan löytyy huonemajoitusta ja leirintäalue yöpymiseen. Tunturiasemaa on jo kuuden sukupolven ajan pitänyt Sulheimin perhe ja he ovat tarjonneet majoitusta matkailijoille vuodesta 1836 alkaen, heidän neuvoihinsa kannattaa siis luottaa.

Sekä Galdhöpiggen että Gittertinder ovat saavutettavissa ilman erityisvälineitä tai -taitoja. Turvallisuudesta täytyy kuitenkin huolehtia, sillä jäätikköalueet ovat arvaamattomia. Tämän takia esimerkiksi viralliselta polulta ei tule poiketa, sillä eksymisen vaara on suuri. Spiterstulenilta matkaa kertyy noin 6 kilometriä yhteen suuntaan ja nousua on yhteensä 1350 metriä. Matka huipulle kestää hyvässä säässä ja virallista polkua pitkin noin neljä tuntia. Sää saattaa vaihdella matkan varrella suurestikin, joten mukaan kannattaa pakata sekä sadevarusteet että aurinkolasit. Ylös vie suora ja jyrkkä polku, joka on kaikkein raskain vaihtoehto. Onneksi on myös mahdollista edetä alppirinteille ominaiseen tapaan siksak-polkua, jolloin matka on pidempi mutta nousu helpompaa ja taloudellisempaa. Aivan pelkästä kävelemisestä ei ole kyse, sillä erityisesti reitin loppupuolella on varauduttava myös kiipeämään ja käyttämään jalkojen lisäksi apuna käsiä. Reitti ei kuitenkaan vaadi teknistä osaamista, lähinnä vain hyvää pohjakuntoa.

Reitti kulkee sekä kivikon että jäätikön ylitse

Huipulle lähdettäessä mukana täytyy ehdottomasti olla paperikartta. Reitti on merkitty, mutta usein lumen peitossa. Lisäksi matkapuhelimenverkko on saatavilla vain osan matkaa. Reitti on merkitty T-kirjaimin. Reitin alussa ylitetään Visa-joki siltaa pitkin. Tämän jälkeen kulkija saapuu Juvashyttan risteykseen, josta käännytään vasemmalle. Reitti on jyrkkää nousua aina 1800 metriin asti, josta alkaa tasaisempi osuus. Svellnosin kohdalla 2272 metrissä reitti muuttuu kivikkoiseksi ja polku häviää lähes täysin. Oikealla puolella avautuu näkymä Styggebreenin jäätikölle. Swellnosissa näkyy edessäpäin myös seuraava huippu, Keilhaus, joka on korkeudeltaan 2355 metriä. Reitti kulkee laakson läpi, joten tässä kohtaa täytyy kävellä hieman alas ja nousta jälleen takaisin ylös. Kulkua on mahdollista jatkaa kivikkoa pitkin tai vaihtoehtoisesti suunnata hieman oikealle ja kävellä lumessa.

Keilhausin huipulta täytyy jälleen laskeutua hieman alaspäin, jotta pääsee jatkamaan matkaa Galdhöpiggenille. Galdhöpiggenille on suora näkymä Keilhausilta, joten tässä kohtaa jo tiedät mitä odottaa matkan viimeiseltä etapilta. Tässä kohtaa saatat hyötyä jäävarusteista, mikäli olet sellaisena aikana liikkeellä, ettei jäätä peitä lumi. Jäisiä kohtia ylittäessä täytyy olla todella varovainen. Vaikka kulku itsessään on helppoa, pienikin lipsahdus tarkoittaa luisumista Svellnosin jäätikölle.

Hyvät kengät ja oikeat eväät vievät pitkälle

Reitillä on paikoin lunta jopa puoleen sääreen asti, joten tähän kannattaa varautua myös kenkien osalta mikäli ei halua kenkiensä täyttyvän lumesta. Vuoristopuroja reitillä ei ole oikeastaan ensimmäisen tunnin jälkeen, joten vettä saa ainoastaan sulattamalla lunta. Mukaan kannattaa pakata runsaasti syötävää ja varsinkin vettä. Galdhöpiggenin huipulla on myös kahvila, josta voi ostaa pientä syötävää ja juotavaa. Hinnoissa on toki ”vuorenhuippulisä” mutta ei silti mikään kohtuuton. Kahvilassa saa nauttia myös omia eväitä.