Risteily Etelämantereella on todellinen unelmareissu – Reittisatakunta
Risteily Etelämantereella on todellinen unelmareissu

Risteily Etelämantereella on todellinen unelmareissu

Vaeltajana ja retkeilijänä nälkä kasvaa syödessä ja aina uudet, entistä haasteellisemmat reitit ja kiehtovammat maisemat houkuttavat. Olen kylläkin samanlainen myös arjessani – parasta on uusien asioiden kokeileminen ja harrastuksiin täytyy liittyä tiettyä jännitystä. Mikäpä siinä, sillä tämä periaate on vienyt minut toinen toistaan upeampiin paikkoihin, kultaisiin auringonlaskuihin ja lumisten vuorten huipuille. Lisäksi olen reissuillani tavannut mahtavia tyyppejä.

Arjessa kokeilunhalu ja uteliaisuus ovat taas tuoneet minulle paljon uusia harrastuksia, joista osa liittyy liikuntaan ja toiset ovat enemmän ajanvietettä koti-illoille tai esimerkiksi lentomatkojen ajaksi. Televisiota en juuri katso, mutta vaeltamisen, kiipeilyn ja surffaamisen vastapainoksi olen innostunut mm. mahjongin pelaamisesta. Tämä Kiinasta peräisin oleva peli on hauskaa aivojumppaa silloin, kun haluan rentoutua kotona. Seuraavaksi aion ottaa haltuun uuden pelin, sillä kaipaan näissäkin aina hieman jännitystä ja uutuuden viehätystä. Viime aikoina olen innostunut piirtämisestä, vaikka siinä olenkin vasta-alkaja. Jotain koukuttavaa siinä kuitenkin on, kun voi tunniksi upota viimeistelemään yksityiskohtia. Tällainen yhdistelmä tekee minut onnelliseksi ja harrastusteni avulla jaksan paremmin myös arjen puurtamista. Mutta jossain vaiheessa on aina päästävä reissuun.

Viime vuonna sain toteutettua pitkäaikaisen unelman, risteilyn Etelämantereella

Viime vuonna sain toteutettua pitkäaikaisen unelman, risteilyn Etelämantereella. Ajattelin, että se olisi upea kokemus, mutta kerta tätä lystiä varmaan riittäisi. Kuinka väärässä olinkaan. Kokemus oli toki upea, ehkä hienoin reissu jonka olen koskaan kokenut. Mutta olin auttamattoman väärässä siinä, että kerta riittäisi. Toiset puhuvat Lapin taiasta, joka houkuttelee kulkemaan tunturimaastossa aina uudelleen. Etelämantereen taika on vielä jotain paljon vahvempaa.

Ajatus lähti lapsuuden unelmasta

Etelämanner on ehdottomasti upein paikka, johon olen seikkailunhaluni myötä ajautunut. Itseasiassa toisin kuin muissa retkissäni tai harrastuksissa, kyseessä ei ollut pelkästään uuden idean tuoma jännitys. Ensimmäisen kerran nimittäin suunnittelin retkeä Etelämantereelle jo yhdeksänvuotiaana, kun luin vuonna 1925 julkaistun kirjan ”Valaiden ja pingviinien parissa”. Eksoottiset eläimet kiehtoivat mieltäni ja päätin, että aikuisena alan pingviinitohtoriksi ja muutan asumaan Etelämantereelle.

Aikuisena arktiset unelmat hetkeksi unohtuivat ja reissasin vuosia kuumissa ja eksoottisissa maissa. Vähitellen vaeltajan tie johti kuitenkin Lappiin ja samalla tutustuin ja ihastuin saamelaiskulttuuriin. Samalla heräsi halu nähdä lisää. Lisää jäälauttoja, yhä komeampia lumihuippuisia vuoria ja voimakkaana virtaavia vesiä. Suuntasin vaeltamaan Grönlantiin, tutustuen myös eskimokulttuuriin.

Kaikesta tästä huolimatta haave Antarktiksesta oli alkanut jo voimistua.

Antarktis on ilmasto-olosuhteiltaan maailman vaativin alue

Antarktis on kooltaan lähes käsittämätön. Pinta-alaa sillä on saman verran kuin Euroopalla ja Yhdysvalloilla yhteensä. Mannerta peittää ikijää, joka on paksuudeltaan keskimäärin kaksi ja puoli kilometriä. Alueen ainoa asutus ovat kansainväliset tutkimusasemat eli parhaimmillaan muutama tuhat ihmistä koko alueella. Tämä onkin pingviinien, hylkeiden ja jääkarhujen valtakunta. Etelämanner on luonnonsuojelualue, joka ei kuulu kenellekään ja on vain tieteen ja tutkimuksen käytössä.

Antarktis on ilmasto-olosuhteiltaan maailman vaativin alue

Antarktis on maailman kuivin, korkein ja kylmin paikka. Vuoden keskilämpötila on noin -37 celciusta ja Antarktis onkin olosuhteidensa puolesta kiistatta yksi maailman haastavimmista paikoista selvitä. Alueella esiintyy kovia lumimyrskyjä, jotka saattavat kestää useita päiviä. Puuskissa lumimyrskyjen nopeus voi olla jopa 60 metriä sekunnissa.

Kun Etelämantereella sataa lunta, se ei sula. Lumi laskeutuu jäätikölle ja jäätiköiden iän voi laskea puiden vuosirenkaiden tapaan lumikerroksista.

Matka kohti Antarktista alkaa Chilestä

Antarktikselle liikennöivät säännöllisesti norjalaiset laivayhtiöt, suurimpana näistä Hurtigruten, joka käyttää Pohjois-Norjassa sijaitsevaa vuonoreittiä. Loka-maaliskuussa M/S Nordnorge risteilee Etelämantereelle Chilestä ja Argentiinasta. Tämä alus kykenee myös jäänmurtamiseen ja pääsee tarpeeksi lähelle mannerta, jotta alueen pääse todella kokemaan sen sisäpuolelta. Suuremmat turistiristeilijät jäävät ihailemaan jäistä mannerta huomattavasti kauempaa.

Matka Chilestä alkaa helteisissä merkeissä, mutta ilma viilenee aamu aamulta. Kap Hornin kohdalla yhtyvät toisiinsa Tyynivaltameri ja Atlantti. Merenkäynti on tunnetusti raivoisaa ja paikka on koitunut monen laivan kohtaloksi. Myrsky heittelee myös risteilijöitä, joten huvimatkasta ei tällä kohtaa ole kysymys. Tulevat maisemat kuitenkin palkitsevat kaikki kärsimykset.

Taianomainen Antarktis

Myrskyisän Kap Hornin jälkeen edessä avautuu koskemattomia lahtia ja poukamia. Ympärillä kohoaa lumihuippuisia vuoria ja valtavia jäätikköalueita. Ne peilaavat itseään hopeisesti merestä ja näky on taianomainen. Tästä eteenpäin maisemat muodostuvat jäästä ja lumesta. Näkymä on samaan aikaan henkeäsalpaavan upea ja hieman uhkaava. Matkalla jään, usvan ja pilvien lävitse voi kokea todellisen tyhjyyden.

Taianomainen Antarktis

Merestä nousevat esiin jäävuoret toinen toisensa jälkeen ja muuttavat muotoaan. Toisin kuin mantereella jylhinä seisovat lumihuippuiset jättiläiset, jäävuoret pitävät jatkuvasti ääntä. Jäävuoret narskuvat, sihisevät, kolisevat ja rutisevat.

Etelämantereella asuu mitä ihmeellisimpiä eläinlajeja, eikä niille kaikille ole annettu edes nimiä. Luonto-ohjelmista tutut ryhävalaat heilauttelevat pyrstöjään, delfiinit ja valaat uiskentelevat ympäri alueen avovesiä. Pingviinit päivystävät Etelämantereen viimeisellä rannalla. Syvissä vesissä ui kaloja, joilla ei ole lainkaan verenkiertoa. Käsittämättömät olosuhteet ovat luoneet mitä kummallisimpia lajeja.

Kosketus Antarktiksen jäähän

Risteilyn mukana pääsee myös astumaan itse mantereelle, mutta omia jalkineita ei saa käyttää, jottei alueelle kulkeutuisi haitallisia aineita meidän maailmastamme. Eläimiä ei saa häiritä ja matkaan pääsee vain pieni ryhmä kerrallaan. On melko uskomaton kokemus katsoa pingviiniä silmästä silmään tai kiivetä pitkin valaan luurankoa. Samalla on vaikea tajuta, että elämää on vain rantojen läheisyydessä ja niiden jälkeen alkaa loputon tyhjyys, maanpäällinen avaruus.

Risteily Etelämantereella on todellinen unelmareissuKotiin palattua on vaikea uskoa, että matka oli edes totta. Se tuntuu täysin eri maailmalta, kuin jostain fantasiasadusta. Voisin kuvitella, että astronautit käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia palattuaan avaruudesta. Taika on kuitenkin tarttunut ja ikuinen kaipuu puhtaan lumen, jään ja tyhjyyden valtakuntaan.